Tuhannen tunteen tyttö

"Uskon vasta kun näen!" on vanha kulunut sanonta, jota muokkaamalla elämäni alkoi muuttua.

 

Mietin, että entä jos alkaisinkin uskoa ennen kuin näen? Entä jos minä olisin rohkea ja luottaisin ensin? Avaisin sydämeni ja sitä kautta silmäni. Jospa todellisuus olisi jo olemassa näkymättömissä ja vaatisi fyysiseen todellisuuteen piirtyäkseen rakennuspalikoita, joita löytäisi vain luottamalla ja seikkailemalla. Matka vaatisi lapsenomaista seikkailumieltä ja hullun rohkeutta. Näitä minulta löytyy!

 

Lapsena tokaisin ytimekkäästi, että "Mää haluun ku mää haluun ja jos mää haluun ni mää saan!" Tämä taistelutahto, tarmo ja päättäväisyys oli valjastettava oikein ja koen, että oikeutta se parhaiten saa kun en puske väkisin sitä reittiä minkä ajattelen olevan oikea vaan tiedän, että tulen saamaan, mutta minä en päätä tapaa.

 

Aloin luottamaan siihen, että minä en aina tiedä parhaiten. Aloin luottamaan siihen, että minun varalleni on suunnitelmia, joita en osaisi edes kuvitella. Reittejä, joihin en uskaltaisi hypätä ellen ensin luottaisi, että lopulta käy hyvin.

 

Päätin alkaa seurata merkkejä ja johdatusta. Hypätä ja antautua. Päädyin paikkoihin, jotka eivät kaikki todellakaan tuntuneet kivoilta, mutta jotka opettivat minulle itsestäni ja muista paljon. Olin kiukkuinen ja loukkaantunut yläkerralle kun asiat eivät menneet niin kuin olisin ne itse toteuttanut. Tämä oli osa prosessia. Luotanko edelleen?

 

Meissä on niin syvälle juurtuneena tahto tietää asioita. Järkeistää kaikkea ja olla ohjaksissa. Tietää mitä tapahtuu ja milloin. Haasteita on väistämättä edessä, mutta se tulee hyväksyä. Niitä on aina.

 

Haasteita on erilaisia.

Tehtävänäsi on valita vaikeasi.

 

Saman vanhan reitin haasteena on se, että hakkaamme päätämme seinään toistuvasti ja kierrämme samaa vanhaa kehää. Matka tuntuu siltä kuin taistelisi itseään vastaan. Antautuessamme pääsemme eteenpäin ja nopeasti, mutta joudumme moneen kertaan kyseenalaistamaan luottamustamme ja kohtaamaan monia pelottavia tunteita, joita emme ole ennen kohdanneet. Emme tiedä yhtään mitä tapahtuu ja miten, mutta lopulta pääsemme toteamaan "Aa, nyt mä ymmärrän!"

 

Unet toimii vahvasti mun apuna ja nostaa alitajunnasta pintaan kaikenlaisia tunteita ja muistoja, joita tarkastella ja oivaltaa, oppia ja kasvaa linjaan unelmiensa kanssa.

 

Elämä on niin paljon enemmän kuin mitä silmällä näen. Taikaa on kaikkialla. Lähdin luomaan omaa maanpäällistä Disney Worldia. Koen, että tällä tavalla eläessään jännitystä ei tarvitse hakea enää itselleen haitallisista paikoista, ihmisistä tai päihteistä. Jännitystä nimittäin riittää!

 

Äänitän näkymatkoja podcastiini ja kirjoitan Kirjeitä sisäisiltä lapsilta, tutkin syntymäkarttoja, nostelen tarot-kortteja sekä keskustelen Ouija-laudan välityksellä henkimaailman kanssa.

 

Mitä siis teen? No seikkailen!

 

Elän, olen, seuraan iloa, näen unia ja pistän merkille kaikkia niitä viestejä, joita mulle lähetetään. Seuraan niitä vaikka välillä tuntuu pöljältä. En anna sijaa epäilylle ja harjoittelen luottamista yhä uudelleen. Haluan kulkea uteliaana ja näyttää tietä, jotta muutkin uskaltaisivat.

 

Tervetuloa mukaan!