Liitän tämän pätkän suoraan kirjani alusta: 11.5.2022 enkelihoitajaksi itseään tituleeraava nainen kertoo minulle, että oppaanani on vakava, maskuliininen hahmo. Hyvin asiallinen ja arvokas. Opas sanoo “Arvosta itseäsi. Leikkimielisyydestä huolimatta.”
Olin tuohon aikaan toinen jalka hörhöydessä, jos niin voi sanoa. Tuntui pelottavalta astua kaapista ulos. Tuossa hetkessä päätin, että alan arvostaa tätäkin puolta itsessäni, ja haluan koittaa ylpeänä seistä sen kanssa.
Aloin itsekin tuntea tuon herran energian ympärilläni aina aika-ajoin. Juttelin hänelle ajatuksissani ja tuntui kuin hän vastailisi minulle. Hän todella oli vakava, ja mitä enemmän heitin leikiksi, sitä vakavammaksi hän muuttui. Pian kuitenkin huomasin, että aina jos otin hänet ensin tosissani ja kuuntelin, muuttui hän itsekin rennommaksi. Ei se ollut sitä, että hän iloa tahallaan pilaisi, hänellä vain oli erittäin tärkeä tehtävä, ja hän yritti parhaansa.
“Ensin työ, sitten huvi”. Olen aina itse vihannut tuota lausetta, mutta minä ymmärrän, miksi juuri hän on juuri minun kanssani työskentelemässä. Minun työstäni ei tulisi muuten mitään.
Puoli vuotta myöhemmin toinen näkijä kertoi, että oppaani näyttäytyy huppupäisenä ja kasvojensa edessä hänellä on valtavan kokoinen lintu. Näkijä nimesi hänet Lintumieheksi. Näkijä kertoi, että minun tehtäväni on kirjoittaa, ja tämä Lintumies tulee auttamaan minua siinä. Ajattelin, että opas tulee potkimaan mua perseelle, koska kirjan kirjoittaminen on ollut unelmani aina, eikä tähän päivään mennessä ole toteutunut, vaikka olen kirjoittanut paljon läpi elämäni. Mutta eipä tiennyt tyttö, mitä Lintumiehellä oli mielessään...
Vuosi tämän jälkeen törmäsin vinkkiin siitä, miten voisi saada omaan oppaaseensa yhteyden. Kehoitettiin laittamaan silmät kiinni, tyhjentämään mieli ja vain katsoa sitä, mitä alkaa eteen piirtyä. Ajattelin, että nyt selvitän itse, mikä mies tämä Lintumies on miehiään, kun eivät muut sitä kerta tarkemmin näe. Eteeni piirtyi vahvat käsivarret, jotka pitelivät kirjaa. Tiesin, että hän yrittää saada minut toimimaan, mutta vastasin etten tiedä mitä kirjoittaisin. Lintumies osoitteli kirjan sivuja ja kirjoitti niihin jotain. En saanut selvää. Hän kuitenkin antoi ymmärtää, ettei sillä olisi väliä mitä sivuilla lukee vaan sillä, että se aloitetaan. Samassa hän osoitti itseään, minua ja kirjaa ja ymmärsin, että hänellä oli asiaa. Hänen asiansa halusi tulla näkyväksi minun kauttani.
Enää ei ollutkaan kyse yhden ihmisen pienestä haaveesta vaan jostain paljon suuremmasta. Tätä en jättäisi katsomatta mistään hinnasta.
4.10.2023 lähti tämä projekti käyntiin ja on nyt 2kk jälkeen paisunut yli 22 000 sanaan.
Ja matka jatkuu!
Lisää kommentti
Kommentit