Nyt on kirja lähetetty kustantamoon. Tuokin kustantamo valikoitui tietenkin vain ja ainoastaan yhden selkeän merkin avulla. Olin illalla pohtinut, että mitähän kautta kirja tulee julkistaa, että saiskohan siihen jonkun merkin, että mitä tehdä seuraavaksi... Päästin irti ja jäin odottelemaan. Seuraavana päivänä kirjoitin ihan muusta asiasta viestiä ystävälle kun puhelin korjasi yhden sanan ja tuo sana ei ollut lähellekään sitä sanaa, mitä kirjoitin. Sana oli lisäksi keskellä lausetta, mutta puhelin korjasi sen isolla kirjaimella alkavaksi. Tuo sana oli "Gummerus". Meinasin sivuuttaa koko asian kun yhtäkkiä pysähdyin, että hetkonen... Eihän tuo vaan ole joku kustantamo? Googletin sanan ja oi kyllä, kyllä se oli. Voiko tätä sivuuttaa?
Kylläpäs sopivasti tulin kipeäksi näin uudeksi vuodeksi ja jouduin perumaan suunnitelmani. Pääsinpähän korjaamaan tekstiäni ja lähettämään sen eteenpäin sinne, minne sitä selkeästi työnnettiin. Ihmeellistä.
Seuraava iso asia, joka vaatii uskallusta ja mielen hiljentämistä on se, että minua kutsutaan ja lujaa Kreikkaan. Minä en todellakaan ole mikään matkustaja. Olen kerran ollut äitini kanssa joskus teini-ikäisenä Virossa. Pari kertaa laivalla. Kerran noussut käväisemään Ruotsin puolella ja yksi ainut kerta on ystävän kanssa Espanjaan matkustettu kun halusin viedä sen neitsyyden itseltäni. Olihan tuo ihan kivaa, mutta samalla kaipasin kokoajan lujaa kotiin.
Nyt kuitenkin monien sattumusten, kylmienväreiden ja merkkien kautta olen päätynyt siihen tulokseen, että joku tai jokin kutsuu, ja voin valita olla kuulematta tai kuulla. On muuten aika hyvä ominaisuus johdatusta seuraavalle tämä tällainen valtava uteliaisuus. Vaikka mieli vastustaisi ja kyseenalaistaisi kuinka niin uteliaisuus voittaa. Ja myöskin ne kokemukset, jotka todistavat sen, että kun kuuntelet kutsua ja oli tuon kutsun hintalappu mikä hyvänsä, niin jos teet päätöksen seurata sitä, maksoi mitä maksoi, raha tulee perässä ja yleensä sellaista reittiä, jota ei olisi itse keksinyt ja vielä yllättävän nopeasti. Nyt on kuitenkin kyse taas vähän isommista summista kuin 200e kursseista... Panokset kovenee. Hintalaput nousevat pikkuhiljaa. Mun tulee vain luottaa tähän, että tämä tapahtuu jatkossakin. Mitähän pirua siellä Kreikassa on? Ainiin ja sekin vielä, että kutsu käy nimenomaan yksin tuonne maailmalle. Huikean olemattoman suuntavaistoni kanssa. No olisipa ainakin hyvä tilaisuus harjoitella sitä intuition kuulemista, hahha. Ja olenhan harjoitellut yksin olemista ja tekemistä täällä Suomessa. Nautin siitä, että saan olla vain ja ainoastaan itseni seuralaisena.
Mä en tiedä, että miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan mun työhöni, mutta sen tiedän, että tulee. Sen mä tunnen vahvasti. Ja se, että mä kirjoitan näistä ajatuksista, tunteista ja johdatuksesta teille muille eteenpäin, tulee myös vaikuttamaan johonkin isommin kuin uskonkaan. Ehkä esimerkin voima auttaa muitakin kuuntelemaan oman sielunsa toivetta? Rohkaisemaan. Olkoot se mitä vain niin se, että voin tällä auttaa muitakin kuin itseäni, antaa minulle vain lisää motivaatiota jatkaa.
(Samassa kun pysähdyin hymyillen katsomaan tätä tekstiä ja miettimään sitä, miten minulle on vielä annettu se paikan nimikin Kreikasta (Nafpaktos) laskin katseeni näppäimistölle ja ensimmäinen näppäin, johon katseeni osui, oli lentokone. Hahha, en ole koskaan ennen tuollaista näppäintä edes huomannut.)
Mitähän kaikkea tänään voisit pistää merkille? Ihanaa ja maagista, johdatuksen täyteistä päivää just sulle.
Lisää kommentti
Kommentit